maanantai 17. lokakuuta 2016

SYVÄ HILJAISUUS

Minusta ei ole lähiaikoina kuullut mitään, sillä uudet positiiviset jutut ovat ryntäneet elämääni ja blogin aiheet ovat jääneet vähäiseksi. Nyt on taas se aika, kun ilmat kylmenevät, synkkyys iskee tupaan ja on enemmän tietokoneen äärellä. Ja siksi täällä minä höpöttelenkin teille. Aiheena on tällä kertaa lävistykset; itsensä muuttaminen ja itsensä tuominen.

Minä olen niin ihastunut kaikkiin hemmetin lävistyksiin kehossa. Minä olen niin löytänyt sen, mitä olen koko 19-vuoden aikana tahtonutkin. Tai no oikeastaan vasta 6 vuotta. Eli itsensä löytämisen. Muotialalla kun olenkin se antaa kuvan muille, että tietäisin jo mitä tahdon, mitä olen (puhun siis tyylistä, en tulevaisuuden suunnitelmista). Mutta on pakko myöntää, että olen nyt vasta löytänyt itseni. Olen nyt se itsevarma 19v kakara, joka tietää mitä tahtoo ja minkä määrin.

LÄVISTYKSET;




Niitä on tullut otettua nyt aika paljon ja tahdon itseassa lisää. Eikö se siis menekkin sillä lailla, että ihminen tuo itsensä esille niinkuin tahtoo, eli otan lisää lävistyksiä, koska se tuo minut esille. Se olen minä. Lävistyksiä ei hyväksytä kaikissa työpaikoissa ja monetkin katsovat lävistyksiä pahalla. Minusta siinä ei ole mitään pahaan. Ota, jos tahdot. Ota, jos siltä tuntuu.

Mikä muu tuo nykyisen Talanin esille?  Tyyli tietenkin.


Vaatekaapissani roikkuu aivan suunnattoman paljon eri värisiä vaatteita, valkoisesta mustaan. Mutta mikä mättää? En vain yksinkertaisesti osaa kuvitella, että olisin enään värikkäissä vaatteissa. En osaa kuvitella olevani beigen värisessä paidassa. Ihan hemmetin outoa, ja minut tunnetaankin nyt "Musta tyttö" nimityksellä. Sillä liikun vain mustissa vaatteissa. Siis oikeasti. Mustat farkut, musta rokkihenkinen nahkatakki päällä, musta laukku, musta paita, musta lakka kynsissä ja jotain väriä löytyy, ja nekin ovat vain mun vanssit. Hassua eikö?

Rakastu itseesi. Rakasta sitä mitä tahdot.

Love Talan


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti