sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Elämä jatkuu...


Elämämme tuo ajallaan surua, iloa, itkua, yksinäisyyttä ja onnellisuutta. Mutta se minkä muistamme näistä sekasortojen seasta on ainoastaan suru. Mikä siinä mättää, että pysymme aina samalla mielialalla ja olemme surullisia kuukausia taikka jopa vuosia, ja onnelliisuutemme taas pysyy vain päivän verran tai pahimmillaan vain muutaman tunnin.

Ihmisten välinen vuorovaikutus on vähentynyt huomattavasti emmekä osaa kommunikoida kaikkien kanssa. Emme kommunikoi ulkomaalaisten kanssa, koska he ovat pahoja. Emme vastaa alkoholisteille ,sillä he ovat aivan hemmetin humalassa. Emme pidä ovea auki, sillä toinen osapuoli omaa myös kädet taikka meillä on kiire metroon. Mitäs hemmettiä? Eikö vain. 

Huono vuorovaikutus tuo surua elämäämme. Emme osaa kommunikoida toisten kanssa, koska emme ole saaneet huomiota ystäviltä taikka perheenjäseniltä. Tämä vain pyörii yhtä kehää. Jos emme anna rakkautta muille, emme saa sitä takaisin ja näin käy myös tulevaisuudessa meidän lapsenlapsillemme. Joten miksi emme siis vain antaisi rakkautta jokaiselle ja toisimme hyvää maailmalle, meidän Suomelle <3

Mennään seuraavaksi minun pääaiheeseeni: miksi onnellisuus hiipii pois ja surullisuus pysyy aina. Tähän en tiedä oikeata vastausta, mutta kerron, miltä minusta tuntuu. 

Onnellisuus on hetkellistä, koska se tapahtuu harvoin nykymaailmassamme ja sosiaalinen media on vain pilannut onnellisuuttamme.. Emme osaa arvostaa itseämme, koska emme osaa arvostaa sitä, mitä meillä on jne. 

Ja surullisuus taas; me ajattelemme niitä negatiivista asioita niin paljon, jopa päivittäin, että ne ajatukset alkavat syövyttää aivojamme siten, että ajattelemme vain ja ainoastaan niitä pirun negatiivisia asioita. Mutta tällekkin ongelmalle löytyy ratkaisu- päästä irti menneistä. Elä hetkessä ja palkitse itsesi; pizzalla, ruusuilla tai vaikka kahvilla. 

Olemme onnellisuuden arvoisia ja jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee rakkautta.

<3; Talan




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti